Messublogi

  • 0

Yhteinen matka päättyi onnellisesti messuihin.

Olemme tehneet Lapin Amk:n restonomiopiskelijoiden kanssa yhteistä matkaa Pohjois-Suomen Erämessuille helmikuun alusta lähtien. Messuilla opiskelijat bongasi pinkeistä ja oransseista väreistä. Messujärjestäjinä olemme erittäin onnellisia yhteisestä matkasta. Tärkeintä oli oppiminen ja oppilaat sekä järjestäjät oppivat matkasta erittäin paljon.

Seuraavat Pohjois-Suomen Erämessut järjestetään 30.5-2.5.2019

Opiskelijoiden matkasta messuille voi lukea blogeista https://www.lapinmessut.fi/messublogi/yhteisella-matkalla-oppilaiden-kanssa/

Alla Laura Oulujärven viimeisin blogikirjoitus

Johan edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt aikaa.  Ensimmäiset hyttyset ovat saapuneet Rovaniemelle – ja aurinkokin paistaa jos ei ihan yötä myöten, niin aika myöhään kuitenkin.


Pohjois-Suomen Erämessut ovat ohi. Tyhjä olo. Monta kuukautta puserrettu yhden tapahtuman parissa, ja nyt ei oikein tiedä mitä tekisi kun ei ole tapahtumaa, minkä parissa ahertaa.
Se on vähän sama, kun katsot jotain sarjaa esimerkiksi Netflixistä, ja se loppuu. Siinä tulee semmoinen tyhjyyden tunne, jos olet sen sen sarjan parissa viettänyt vaikka kuukauden tai kaksi.


Yllä olevat kuvat @Jenni Pyhäjärvi


Mutta neljäpäiväiset messut olivat upeat! Sää helli meitä torstain, perjantain ja lauantainakaan ei satanut. Ihmisiä virtasi ja kauppa kävi. Messuilta löytyi jos monenmoista näytteilleasettajaa – ja ihan varmasti kaikille jotain. Lapsille (ja miksei hei aikuisillekin) löytyi kiipeilyseinä, jota sai kokeilla. Itse jätin sen kuitenkin korkeapaikankammoisena välistä.

Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, lippupisteellekin riitti jonoa kerrakseen. Onneksi seuraavana päivänä keksimme hieman helpotusta näihin jonoihin ja asiakkaat pääsivät sisälle nopeammin.

Mutta, jos tapahtumajohtamisen kannalta tätä asiaa katsotaan – Pohjois-Suomen Erämessujen jälkilöyly on vasta alkamassa. Erilaiset kiitostilaisuudet, karonkat, laskutukset, palautteiden käsittely ym. ovat vasta tulossa. Mutta meidän opiskelijoiden osalta homma on yhden raportin jälkeen aika paketissa, ja kesä voi alkaa!


Yllä olevat kuvat @Jenni Pyhäjärvi


Mutta mitäs tästä keväästä sitten jäi päällimäisenä mieleen?

Ainakin paljon työtä – suunnittelua, suunnittelua ja suunnittelua. Mutta olen erittäin tyytyväinen messuihin, sekä siihen, että me kuitenkin kaikessa onnistuttiin, tavalla tai toisella.

Itselle tämä oli vasta ensimmäinen tapahtuma järjestäjän näkökulmasta, joten opittavaa on vielä hirmuisesti. Eikä sitä nyt voi olettaakaan, että ensimmäisellä kerralla jo kaiken osaisi – ei mitenkään. Mutta tästä on hyvä suunta ylöspäin!

Ja kyllä jäi semmoinen pieni palo, että kyllähän näihin tapahtumiin voisi osallistua jatkossakin – muutenkin kuin vain vierailijana. Tarkoitan nyt siis tietenkin, että tapahtuman järjestäminen kiinnostaa ehkä jopa hieman enemmän kuin aikaisemmin.


  • 0

Eräilystä enemmän

 

Liikun niin metsässä kuin tunturialueillakin perusreippaita päiväretkiä – kukapa ei nauttisi siitä, kun saa viskata eväsrepun selkään ja hipsiä itselleen sopivilla reiteillä, muuttuvia maisemia ihaillen! Erilaisia liikkumisvälineitäkin olen kokeillut niin maalla, lumella kuin vedessäkin, ja ihastellut luonnon monimuotoisuutta ja mahdollisuuksia.

Viime aikoina olen alkanut miettiä yhä totisemmin, miten saisin kaikesta tekemisestäni jotain enemmän irti.  Luonnossa liikkumisen vaikutukset mielelle ja tälle pikkuhiljaa jäykistyvälle keholle ovat selvät minullekin. Jos aiheesta lähtee etsimään tietoa tietokoneen ääreltä, löytää artikkeleita ja julkaisuja kokonaisen tietoähkyn verran. Jopa päivälehdet ovat kertoneet luonnon vaikutuksista, mistä esimerkki tässä.  Paljon, paljon hyvää asiaa.

Oma luonnossa liikkuminen tahtoo kuitenkin, edelleen, jäädä aikataulutetuksi suorittamiseksi. Siksi mietinkin tapoja, kuinka rauhoittuisin paremmin? Kuinka nauttisin syvemmin? Kuinka käyttäisin enemmän – ikään kuin ottaisin vastaan – kaikkea sitä, mitä luonnolla on tarjota? Silloin tietäisin myös eläväni nykyistä kestävämmin, kun osaisin käyttää paremmin hyödykseni sitä, mikä luonnossa luonnostaan ja vapaana kasvaa.

Onko se sitä eräilyä, mitä kaipaan? Etten aina suunnittelisi reissujani ja retkiäni aktiviteettien kautta, vaan lähtisin pikkuhiljaa opettelemaan oikeita erätaitoja? Se olkoot tämän kevään ja kesän haaste itselleni – otan pikkuhiljaa selvää, mistä tällaisen ulkoilevan eräaloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle.

Olen kuullut vanhempien ihmisten erätarinoita ja seikkailuja luonnossa. Tarinoita on mukava kuunnella, ja toden totta toivon kuulevani niitä lisää. Nyt kuitenkin tarvitsen lisää tietoja.   Varmasti löydän tietoa googlettomalla – on vain hankalaa tietää mikä on itselle tärkeää ja oikeata tietoa.  Sitä paitsi, minun on päästävä konkreettisesti kokeilemaan erilaisia luontoon ja eräharrastukseen liittyviä asioita.

Löytäisinkö jonkun, joka opettaisi? Kukaan lähisukulaiseni ei harrasta luonnossa liikkumista. Olisiko parasta liittyä johonkin yhdistykseen tai voisinko löytää jonkun erätaitoisen henkilön? Entäpä erämessut? Toukokuun lopussa on Pohjois-Suomen Erämessut! Mitähän kaikkea siellä onkaan tänä vuonna? Mitä ihmiset menevät sinne katsomaan? Voisinkohan minäkin oppia siellä jotain käytännön taitoja, mistä aloittaa, ja ehkäpä tehdä ensimmäiset välinehankintani?

Messut ovat sitä paitsi Oulussa, josta olen kuullut paljon hyvää, mutta jossa en ole juuri käynyt. Myös Oulun lähiympäristön luontokohteet kiinnostavat. Tutustunpa niihin samalla, voisiin viettää Oulussa samalla kertaa ihan useamman päivän sekä messuillen että liikkuen.

Tämän uuden harrastukseni myötä perustan oman Facebook-tilin nimeltään Kaisla erämessuille, jotta saan kerätä sinne ajatuksiani ennen toukokuun erämessuja: omia terveisiäni, kiinnostavia artikkeleita tai blogeja –  ja tietenkin kokemuksiani messuilta! Tervetuloa kaikki seuraamaan! Toivottavasti saisin myös luonto- ja eräihmiset antamaan minulle vinkkejä eräharrastukseen liittyen – tai itse messuihin liittyen.  Ja tietenkin yritän samalla kertoa seuraajilleni, mitä kaikkea olen löytänyt sekä eräilystä että varsinkin erämessuviikonlopun mahdollisesta ohjelmasta.

Julkaisen ihmettelyjäni myös  Instagram tililläni.  Sinne tulee napsittua varmasti enemmältikin kuvia, kun ainahan sitä tekee mieli jotain pientä päivitellä.

Toivottavasti myös nähdään Pohjois-Suomen erämessuilla!

Terveisin, Kaisla


  • 0

Yhteisellä matkalla oppilaiden kanssa

Messujärjestäjinä olemme tehneet hedelmällistä yhteistyötä Lapin Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI)/Lapin Ammattikorkeakoulun (Lapin AMK) kanssa.

Viime keväänä Lapin Erämessuilla mukana oli noin 80 oppilasta opettajineen. MTI:n opiskelijat ohjaajineen toimivat online-tukena sosiaalisessa mediassa, tarjosivat vieraanvaraista opastusta näytteilleasettajille ja messuvieraille sekä järjestivät työnäytöksiä ruoanlaittoon ja kattauksiin liittyen.

Viime syksynä toteutimme vastaavan projektin 30 oppilaan voimin Kelekkamessuilla.

Nyt olemme yhteisellä matkalla Pohjois-Suomen Erämessuille Ouluun 25.-28.5. Messumatkalla on nyt 40 oppilasta Lapin AMK:sta.

On ollut hienoa nähdä oppilaiden sitoutuminen uusiin haasteisiin. Innosta hehkuen he ovat ideoineet uusia toimintatapoja ja samalla oppineet tapahtuman järjestämistä. Myös me messujärjestäjät olemme saaneet valtavasti tietoa ja taitoa. On hienoa olla mukana Lapin parhaan tähän alaan suuntautuvan oppilaitoksen  kanssa toteuttamassa yhteisiä projekteja. Voisi sanoa, että vanhakin jo nuortuu. Olemme yhteisellä matkalla intopiukeana.

Yhdellä opiskelijaryhmällä on tehtävänä kirjoittaa blogeja yhteisestä matkasta messuille. Tässä blogissa seuraamme yhteistä matkaa oppilaiden kirjoitusten kautta. Lähtö on ollut jo aivan mahtava.

Rosa-Maria Kopra:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/rosamariakopra/

Riia Palmunen:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kyliltakuusenalle/

Laura Oulujärvi:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lempiretkia/

Anita Asikainen:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/03/13/etelasta-pohjois…/

Maarit Väärälä:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/tapahtuma-harrastukses…/

Mikko Karjalainen:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/kaikki-tiet-vievat-era…/

Jemina Kakko:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/jeminahilla/

Petra Ylismaa:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/ensimmainen-askel-koht…/

Vili Holappa:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/uteliaisuutta-etsimassa/

Aino Näsi:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ainok/2017/02/16/38/

Nina Lohilahti:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/20…/03/11/messuja-kohti/

Karri Oura:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/…/2017/03/17/toripoliisi…/

Julia Oikarinen:
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/juli/

Messujen tiedottaja
Erkki Kuoksa


  • 0

Ympärivuotista kelekkailua

Niin hullulta ko se saattaa kuulostaakki, moottorikelkkailu on monele ympärivuotinen harrastus. Eikä pelkästhän niin että talvet ajethan ja kesät sitten ropathan koparat mustana kelkkoja ja ootethan lunta.

Kelkkailua pystyy harrastahman ympärivuotisesti yllättävän vaivattomasti. Talvela luonnollisestikki ajethan umpista, reittiä, krossia, hillclimbbiä, enduroa, FSX:ää, sprinttiä ja milloin mitäki, mutta kesälä ko lumet on jo sulahneet, alkaa ne kaikista fanaattisimmat kelkkaharrastajat pistähmän kelkkoja kesäkunthon. Ei kesäteloile, ko kesäkunthon.

Kesälä ei lunta tietenkhän kovin monin paikoin enhän löyvy ni silloin pittää soveltaa. Tuhansien järvien maasta joka on maatalouvesta eläny iät ja ajat löytyy harrastuspaikkoja melkheinpä joka nurkalta. On järviä, jokia ja peltoja jokka kutsuu kelkkamiehiä- ja naisia luoksensa.

Lupa-asiat ko on saatu oortninkhiin ni siitä se riemu sitten repeää, vesirossia ja sänkikiiharia on melkheimpä joka viikonloppuna kesäkuun puolivälistä syyskuun loppupuolele tarjola jossakipäin Suomea. Ja mikäpä sen maukhampi tapa viettää aikaa, oli se sitten kesä tai talvi, ko hyvälä porukalla kokkoontua kelkkailun tiimoilta milloin minnekki.

Talvela monestikki lähethän kavereitten kans kaihraan kelkoitten kans ja tempasthan keskele erämaata tulet ja tulistelhan ja kahvistelhan ja rupatelhan niitä näitä. Kesälä tätä harrastethan monien järvien rannoila aivan samalalaila vesirossiharrastajien toimesta. Ranthan tulet ja sen jälkhen järvele ajelehman siksi aikaa että hiilos tekkeytyy rannassa valhmiiksi.

Toinen hyvä esimerkki kelkkailijoitten tavasta kokkoontua on Kelekkamessut, jokka on muodostuhneet kelkkakansan virallisiksi kauvenalottajaisiksi,  joihin saavuthan suomen rajojen ulkopuoleltaki tutustuhmaan ens kauven uutuukshiin ja morjestelehman väärtejä.

Nämät kaikki tapahtumat ja kisat ja messut ja kaikenlainen mahollinen yhessä touhuaminen kertoo siitä kuinka mahtavaa porukkaa kelkkailuharrastuksen parissa liikkuu. Kelkkailuharrastuksen kautta ite ainaki olen päässy tutustuhmaan niin mahtahvaan joukhoon ihmisiä, että välistä oikhein ihmetyttääki, että miten voipii olla näin hyvvää sakia sattunu kertyhmän yhen harrastuksen parhin.

Enhänpä ei ole pitkästi ko pääsee Kelekkamessuila taas raatihmaan väärtien kans, tulkaa nappaahman hihasta kiini ko näettä. Kelekkamessuila nähjän ja kuuhlan.

Kuuluttaja Ylläsjärvi
facebook.com/kuuluttaja


  • 1

Äijän tarina jatkuu

Erämessujen julisteissa, lehti-ilmoituksissa ja esitteissä komeileva erämies on monelle outo. Hän on Heikki Hermanni Kuoksa (1850-1928). Hän eli poikamies aikansa Kuoksajärvellä, josta muutti Perunkajärvelle. Kuva on otettu Perunkajärvellä 1920, kun Äijä on kalastamassa Perunkajärven siikaa. Kuva on ainut kuva hänestä.

Äijän tarina erämiehenä on lyhykäisyydessään seuraava.

Hänen lapsuusaikansa oli varmasti samansuuntaista kuin muidenkin sen ajan lapsien. Jo pienestä pitäen hän tottui ruumiilliseen työhön, ollen varsin varhain valmis itsenäiseen elämään.

Heikki Hermannin poikamies aikaa Kuoksajärvellä sävytti intomielinen erämiehen elämänvaihe. Hän kertoili vanhoilla päivillään, uskovaisena miehenä, tappaneensa nelisenkymmentä karhua, 36 ahmaa, lukemattoman määrän ilveksiä, saukkoja, näätiä, oravia ja lintuja kasapäin. Tämän kaiken hän kertoi eräälle oululaiselle lehtimiehelle 1920 -luvun alkupuolella.

Teksti on edelleen luettavissa Oulun maakunta-arkistossa. Varmasti saalisluetteloon kuului myös hirvi mutta kun se oli kruunun ankarassa suojelussa, niin niistä ei kerrottu.

CKun Heikki Hermanni oli näin intomielinen metsien ja myös vesien kulkija, hän liikkui laajoilla Perunkajärvenkin erämaa- alueilla, kuten myös lähikylien; Niesin, Ylinamman ja Alanamman seuduilla.

Lapin Erämessuilla on oma tarinansa, minkä matkan Heikki Hermannikin on saanut vielä kulkea mukana.

Erästys on noista ajoista muuttunut aikalaillakin. Silloin kalastettiin ja metsästettiin, jotta saatiin särvintä pöytään.

Oma tarinani erästäjänä alkaa, kun olin toisella kymmenellä ja sain suoritettua metsästäjän tutkinnon. Oma isäkin innostui 70-luvun alussa jälleen metsästyksestä. Hänellä oli ollut hiukan paussia aseen kanssa kulkemisessa sitten 1945 jälkeen.

Uskomattomimmat eräkokemukset ja tarinatkin minulla ovat syntyneen Äijän kotiseudulla Perunkajärvellä. Kuka uskoo, että olen ampunut metrin päästä hirven, saanut polkaisemalla teeren ja kepillä minkin? Kameralla kahden metrin päästä kuvan pyystä?

Olen edelleen hirviporukassa, kalastelen vapaa-ajalla. Vuosikausiin ei ole tarvinnut pyssyä puhdistaa. Harvakseltaan kalaakaan perkata. Parhaita saaliita nykyään aamuvarhaisella mökkirannasta kuvatut auringonnousut.

DErästäminen ja luonnossa liikkuminen on nyt lähinnä luonnon tutkimista kameranlinssin läpi. Uusia luonnossa liikkujia on tulossa ja jo tullut lapsenlapsista. Viime keväänä 5v tiitiäinen oli mökillä Ämmin ja Äijän kanssa ja kuuli helmipöllön puputusta. Heti piti soittaa isälle kaupunkiin ja sanoa, että kuuletko isi, helmipöllö puputtaa.

Riemastuttavaa oli sekin, kun toinen tytöistä sai kalan ja sitä ihasteltiin kaksistaan. Ihmeellistä oli, kun tänä keväänä lumihangella vipelsi maamyyrä. Siitä riitti tarinaa kaikille kerrottavaksi.

Tätä kaikkea on erästys nykyään. Luonnossa liikkumista, tutkiskelua, nauttimista, rauhoittumista, pääsemistä irti arjen kiireistä. Tätä on tarjolla myös tulevilla erämessuilla.

Tämän tarinan kirjoitti Erämessujen tiedottaja Heikki Hermannin lapsenlapsen lapsi Erkki Kuoksa


Viimeisimmät uutiset

Haku