Kelkkailua suurella sydämellä

  • 0

Kelkkailua suurella sydämellä

Kemijärveläinen Katariina Junnila (43) ei pelkää vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Moottorikelkkaendurossa kilpaileva hurjapää osaa silti nauttia myös rauhallisemmista ajoreissuista.

-Kisaamisesta huolimatta en ota kelkkailua vakavasti, vaan harrastan rennolla otteella. Tavoitteellista kelkkailusta on tullut vasta viime vuosina, hän tuumii.

Varsinainen vakavoituminen kelkkailussa sai potkua vuoden 2015 Kelekkamessujen jälkimainingeissa.

-Mieheni Harri Junnila ja Simo Kivelä olivat tehneet suuria suunnitelmia pääni menoksi. He houkuttelivat minut osallistumaan Giant Enduroon, joka on yksi Euroopan arvostetuimmista kelkkailun yleiskilpailuista, Junnila muistelee.

Aikaa valmistautumiseen oli kaksi viikkoa. Ja vaikka kilpailupaikallakin Junnilaa vielä hirvitti, niin Giant oli se kipinä, joka sai tulen roihahtamaan.

-Seuraavilta Kelekkamessuilta lähdettiin sitten kotiin kokonaisella kisapaketilla, hän nauraa.

Innostuksen alkulähteet

Kelkkailusta on tullut osa arkea vasta viimeisimpänä vuosina, vaikka Kemijärveltä kotoisin olevalle Junnilalle se on aina ollut osa elämää.

-Kemijärvellä lapsena asuessani jokaisella taloudella oli ainakin yksi moottorikelkka, ja useat ystävänikin kelkkailivat jo siihen aikaan. Vauhdin ja vapauden tunne imaisee lajiin mukaan. Kun lumi pöllyää, maisema vaihtuu ja ajo kokonaisuudessaan kulkee niin että kypärän sisällä nauraa melkein ääneen, Junnila kuvailee.

Tällä hetkellä tärkeintä Junnilalle on kuitenkin kilpaileminen itsessään. Se on tarjonnut kelkkailijalle monia huippuhetkiä, joista suurimpaan osaan liittyy vauhdin ja ajonautinnon tuoma flow-tila. Vauhdin hurmasta huolimatta, on Junnila säästynyt suuremmilta tälleiltä. Yksi raju kaatuminen muistuttaa silti lajin raakuudesta.

-Moottorikelkkailu on lajina rajoja kokeileva, ja on tärkeää, että omia ajotaitoja kehitetään vauhdin mukaan ja pystytään minimoimaan vaaratilanteita.

Täysillä vetäminen ei vie hauskuutta kelkkailusta, vaan harrastamme lajia vakavasti pilke silmäkulmassa, tuumii Katariina Junnila.

Artikkelin yläkuva: Katariina Junnila verestää muistojaan vuoden 2017 Giant-kilpailussa. Kilpailu on sama, josta kilpailuinnostus sai aikoinaan alkunsa. Kuvat Harri Junnila.

Kelkkailu on joukkuelaji

Kilpakelkkailua ei voi harrastaa yksin. Mahtava taustatiimi on mahdollistanut sen, että Junnila  voi keskittyä itse ajamiseen. Myös vanhemmat, oma perhe ja ystävät tsemppaavat aina.

-Kannustusta ja tukea on saanut myös tuntemattomilta sekä kilpailupiireissä että arkielämässä. Se lämmittää sydäntä, Junnila pohtii.

Junnilan mukaan kelkkailu on jokaiselle sopiva harrastus. Mielessä ei tarvitse aina olla vauhti, vaan kelkkaillessa voi myös rentoutua ja pitää hauskaa. Junnila kirjoittaa miehensä kanssa myös kelkkailuaiheista blogia.

-Sen tarkoituksena on tehdä naiskelkkailua näkyvämmäksi. Haluan rohkaista etenkin naisia lajin pariin oman esimerkkini kautta: jos minä pystyn, niin pystytte tekin!

Kirjoittaja Johanna Wiens Lapin AMK:n restonomiopiskelija


Kirjoita kommentti